Sisä-Suomen Metsästysseura ry perustettiin ajankohtaan, mikä oli monella elämän alalla, myös metsästyksessä, suurten murrosten aikaa. Perustusvuonna oli metsästyksellä vielä jonkinlainen taloudellinen merkitys sivuelinkeinona ja metsästäjän kunnia asiana oli saada mahdollisimman paljon riistaa. Saalistajametsästäjää ihannoitiin, sitä pidettiin taitavana ja metsästyskoirien hyvyys oli suoraan verrannollinen repun painoon metsästyspäivän päättyessä.
Oli kuitenkin olemassa toisenlaisiakin metsästäjiä, jotka halusivat metsästyksen jatkuvuuden ja riistakantojen säilyvyyden turvaamista ja saalistajan sijaan monipuolisempaa ”erämiestä” sekä järjestäytynyttä metsästystä.
Lokakuun 6. vuonna 1926 kokoontui Jyväskylässä Vapaudenkadulla sijainneeseen Santalan kahvilaan 16 paikallista erämiestä mm. kelloseppä Kustaa Rajamäki, hioja Axel Porras (Fäfli), teknikko Yrjö Nuora, urkutehtailija Seppo Halonen, Toivo Takala, Sten Ylistö, Gaabro Närhi, Heikki Halonen, Kauno Karhusaari, perustamaan uutta metsästysseuraa.
Tässä kokouksessa perustetulle seuralle annettiin nimeksi Sisä-Suomen Metsästysseura, mikä päätettiin rekisteröidä ja seuran toimintaperiaatteiksi hyväksyttiin seuraavat periaatteet:
- Seura on epäpoliittinen.
- Seuran jäseniksi voivat päästä kaikki kunnon kansalaiset ammattiin, asemaan tai poliittiseen kantaan katsomatta.
- Jäsenten seuralle suoritettavat maksut pidetään mahd. alhaisina, käyttämällä varojen hankkimiseen sopivaksi hyväksyttyjä keinoja.
- Toiminta tulee olla monipuolista.
- Metsästyksen jatkuvuus ja riistakantojen säilyvyys on turvattava.
- Riistanhoitotyö tulee olla riittävän tehokkaasta.
- Seuran ja sen jäsenten edesottamukset tulee olla järjestäytyneen metsästysseuratoiminnan arvon mukaista.
Voidaan todeta, että Sisä-Suomen Metsästysseuran toiminta on ollut koko olemassaolonsa ajan niiden periaatteiden mukaista, mitkä sille perustavassa kokouksessa hyväksyttiin.
Seura merkittiin yhdistysrekisteriin helmikuun 11.1928, rekisterinumerolla 14 178. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Kustaa Rajamäki ja sihteerinä Toivo Takala.Pyrkimys vaikuttaa myös jäsenistön asennekasvatukseen kuvaa hyvin vuonna 1938 vuosikokouksessa tehty päätös: ”Päätettiin hankkia seuralle riittävä määrä metsästyslaki- ja asetusjulkaisuja, jotka päätettiin jakaa kaikille seuran jäsenille, velvoittaen jäsenet tarkoin tutustumaan mainittuun lakiin ja sitä täydentäviin asetuksiin, uhalla että jos pienikin rikkomus todetaan, joutuu rikkoja heti erotetuksi seuran jäsenyydestä ja vastamaan oikeudessa rikoksesta”.
Seurassa on jäseniä tällä hetkellä 217, joista 16 naista ja 201 miestä. Jäsenten joukossa on kaksi nuorisojäsentä. Seuran nykyiset säännöt on hyväksytty vuonna 2017. Seuran merkin on suunnitellut Aarno Liuksiala vuonna 1966. Samana vuona hyväksyttiin myös seuran rintamerkki, sekä ansiomerkin että viirin säännöt.
Seuralla on metsästysmaita käytössä 6395 ha.
Seuran omistuksessa on metsästysmaja Karstulassa Peuralammella. Peuralammen kämppä, sijaitsee metsästysmaiden keskellä. Se ostettiin vuonna 2000 metsähallitukselta.
Sisä-Suomen metsästysseura oli jo perustettaessa hyvin kennelmielinen. Seuran jäsenillä oli jo tuolloin hyviä ajo- ja pystykorvakoiria joten kenneltyölle seuralla oli hyvät edellytykset. Ajokoiratoiminta on seuralla jatkunut alkuajoista lähtien, mutta pystykorvatoiminnassa ollaan siirrytty lintuja haukkuvista koirista hirvenmetsästyksessä käytettäviin erirotuisiin pystykorvakoirarotuihin. Lintumetsästyksessä käytetään tänä päivänä pääasiallisesti seisovia koirarotuja. Niitä on seuran jäsenillä kahdeksan eri koirarotua käytössä. Merkille on pantava, että seuran jäsenten koirat on myös esitetty näyttelyissä ja kokeissa ja menestystä on tullut, jopa Suomen mestaruuksia myöten.
Metsästys on alkuvuosista, jolloin se oli pelkästään pienriistametsästystä, muuttunut ja tulee varmasti tulevina vuosina yhä enemmän painottumaan sorkkaeläinten metsästykseksi. Ensimmäinen yhden hirven hirvilupa saatiin 1938 ja se oli vain 10 päivää voimassa. Nykyään kaadetaan seuran alueilta melkein 30 hirveä. Myös metsäkauris on levittäytynyt seuran alueille ja on varmasti tulevien vuosien aikana metsästyskohteena. Mainita voi myös, että syksyllä 2005 saatiin ensimmäistä kertaa seuran historiassa Peuralammen alueelle 2 kpl metsäpeuran kaatolupia ja ne myös käytettiin. Ensimmäinen metsäpeura kaatui seuran alueilla 27.11.2005
Myös riistanhoitoon on seura panostanut alkuajoista lähtien. Riistanhoitoon on käytetty kulloinkin hyväksi havaitut menetelmät, paljon talkootyötä sekä rahaa. Alkuaikoina riistanhoito oli pääasiallisesti vahinkoeläinten pyyntiä. 60-luvulta lähtien on seuralla ollut saaliskiintiöt käytössä. Myöskin 60-luvulla aloitettiin ruokkimaan metsäkanalintuja, pohjanmaalla saatujen kokemuksien perusteella. Kanalintujen ruokinta saavutti huippunsa 80-luvulla, jolloin meni parhaimmillaan noin 3500kg viljaa talvessa ja ruokintapaikoilla saattoi olla jopa n. 200 lintujen parvet. Myös jäniksille on tarjottua heinää kymmenissä kohteissa. Riistapellot on viljelty monnissa lohkoissa ja sato on käytetty riistan ruokinnassa. Pienpetojen kantojen voimakas nousu viime vuosikymmenien aikana pakottaa seuraa ja seuran jäseniä tulevina vuosina panostamaan voimakkaasti niiden pyyntiin.
Suunnitelmallinen työ metsästyksen edellytysten säilyttämisen eteen vaatii meiltä seurana ja metsästäjinä melkoisia ponnistuksia, mutta se on meidän velvollisuutemme ja myös oikeutemme. Kun me kaikki teemme osuutemme, olemme Sisä-Suomen Metsästysseurana tehneet voitavamme ja Sisä-Suomen Metsästysseuran jäsenenä lunastaneet itsellemme oikeuden harrastaa metsästystä!